Itsensä rakastaminen on epäitsekästä

Lentokoneessa ohjeistetaan happinaamari laittamaan ensin itselle, sen jälkeen vasta voit auttaa muita. Tämä on sama totuus kuin se, että sinun on ensin rakastettava itseäsi ennen kuin voit rakastaa muita. Usein ihmetellään miksi itsensä rakastaminen on niin vaikeaa. Jollei siihen ole saanut riittäviä eväitä eli kannustusta lapsena, niin tehtävä jää opeteltavaksi aikuisiällä, jolloin on kyettävä päästämään irti monista rakkaudettomuuteen perustuvista uskomuksista, tavoista, ajatuksista, rooleista ja käyttäytymismalleista. Ensin ne on tietenkin tiedostettava. Ei siis ihan helppo nakki, mutta toki mahdollinen. Joku lähtee itsensä rakastamisen tielle. Joku toinen taas ei.

Ratkaisukeskeisyydessä ajatellaan, että ihminen voi aikuisiällä valita oman roolinsa omassa elämässään. Hän voi olla joko uhri, selviytyjä tai menestyjä. Uhri on luovuttaja, joka ei näe elämässään minkäänlaista mielekkyyttä. Hänen lapsuutensa tunnekokemukset ovat surullisen rakkaudettomia, minkä takia uhri ei häpeänsä takaa usein jaksa ponnistella muutosten eteen, vaan syrjäytyy tai jopa tekee itsemurhan. Selviytyjä on suorittaja, joka pärjää, jaksaa ja tekee usein paljon töitä. Hän on usein myös liiallisen kiltti laittaen muiden tarpeet omien edelle, hakien näin muilta hyväksyntää olemassaololleen. Ajan myötä selviytyjä väsyy, ehkä jopa katkeroituu. Elämä tuntuu tyhjältä tai merkityksettömältä, vaikka niin paljon on tullut tehtyä ja suoritettua. Selviytyjä juoksee kiitoksen ja hyväksynnän, armon perässä uskaltamatta pysähtyä ja löytää se kaikki rakkaus itsestä, sisältä käsin. Menestyjä on ihminen, joka on löytänyt rakkauden sisältään. Se hehkuu hänestä rauhana ja ilona. Menestyjä on itsensä johtaja. Hän on ottanut täyden vastuun itsestään, omista valinnoistaan ja omasta hyvinvoinnistaan. Hänen itsetuntemuksensa on riittävän hyvä tehdäkseen itselleen sopivia valintoja. Hänen itseluottamuksensa on riittävän vahva uskaltaakseen tehdä myös virheitä. Hän arvostaa itseään ja elämäänsä. Hän ottaa itsensä ja elämänsä vakavasti, mikä ilmenee keveytenä ja ilon tunteena. Hän on oivaltanut mitä omista tarpeista huolehtiminen vaatii. Hän on sisäistänyt tasapainon tärkeyden. Menestyjä on nöyrä. Elämä on yhtä aikaa omissa käsissä sekä suuremman käsissä. Menestyjä on oman elämänsä Luoja. Menestyjä toteuttaa elämässään valintoja omien arvojensa pohjalta, minkä vuoksi menestyjän elämä on merkityksellistä. Menestyjä tuntee merkityksellisyyden ja rauhan sydämessään, se ei ole ulkoisesti mitattavissa. Menestyjä voi hyvin ja hän jakaa hyvinvointia ympärilleen. Menestyjä on vanhempana hyvä esimerkki lapsilleen. Menestyjä on onnellinen. Menestyjä kukoistaa. Menestyjä on rohkea. Menestyjä on vapaa. Menestyjä rakastaa itseään. Menestyjä rakastaa elämää. Menestyjä rakastaa muita ihmisiä.

Kun sinulla on aikuisena ihmisenä käytettävissäsi vapaa tahto, niin missä roolissa sinä haluat elämääsi elää? Uhriutuminen on varmasti hyvin rankkaa, mutta selviytyminen ei liene juuri helpompaa. Mitä sinun kohdallasi vaatisi se, että uskaltaisit ottaa hypyn ehkä hyvin pelottavalta tuntuvaan, turvattomaan menestymisen mahdollisuuteen? Tiedän. Sinä kaipaat hyväksyntää. Muiden ja myös itsesi hyväksyntää. Kerron sinulle: aloita itsestäsi ja sitten muutkin tulevat perässä, kun ovat valmiita, jos ovat. Sillä et voi saada hyväksyntää ulkopuoleltasi ennen kuin olet hyväksynyt itsesi ja sen tosiasian, että olet kerrassaan upea Luojan luoma, ainutlaatuinen ihminen.

Suomi on pullollaan selviytyjiä. Psykologi tapaa työssään pääsääntöisesti ihmisiä, jotka ovat kyllästyneitä tai liian uupuneita jatkamaan selviytyjinä. He haaveilevat menestymisestä, hyvästä elämästä, rauhasta sydämessä, rakkauden palosta ja onnesta. He ovat oikealla tiellä. Psykologi kertoo heille: ”Sinä olet todella arvokas, sinun elämäsi on todella arvokas ja sinä itse olet siitä vastuussa.” Sitten tulee kysymys: ”Mitä olet valmis tekemään hyvinvointisi eteen?” Valinta on jokaisen oma. Mutta yksi yhteinen valinta on jokaisen menestymisestä haaveilevan tehtävä: päätös kohdata hylätyksi tulemisen pelko. Se pelko, jota jokainen selviytyjä on kantanut sisällään koko elämänsä. Mutta menestyjä onkin rohkea. Ja rohkea on se, joka kohtaa pelkonsa.

Pelon energiasta vapautuminen jo itsessään vapauttaa hurjasti energiaa. Vihdoin asiat ovat oikein päin. Happinaamari on laitettu naamalle oikeassa ja ainoassa mahdollisessa järjestyksessä. Itsensä rakastaminen on itsestä huolehtimista ja oman elämän arvostamista. Itsensä rakastaminen mahdollistaa muista huolehtimisen ja muiden elämän arvostamisen. Suomi kantaa vielä melko tiukassa uskomusta, että itsensä rakastaminen on itsekästä ja ei-hyväksyttävää. Senpä takia juuri monilla on kova työ edessään, kerätessään rohkeutta ja voimaa oppia rakastamaan itseään ehdoitta. Uskaltaa rakastaa itseään ehdoitta. Tehdä elämästä itsensä näköistä. Kasvaa ulos uhrin tai selviytyjän roolista, uskomusten vankilasta. Kuulla sydämen totuus: itsensä rakastaminen on hyväksyttävää ja se on välttämätöntä. Itsensä rakastaminen on nimittäin kaikkien etu. Sillä itseään rakastava rakastaa muita ihmisiä ja koko maailmaa. Itseään rakastava ihminen kantaa vastuun itsestään ja hyvinvoinnistaan eikä jätä sitä itsekkäästi muiden ihmisten kannettavaksi. Toivon, että otat matkallesi mukaan totuuden: Itsensä rakastaminen on epäitsekästä. Lisään vielä: itsensä rakastaminen on ainoa tie onnellisuuteen. Haluan sinun olevan onnellinen.

Johanna Mäki-Petäjä, Psykologipalvelu Elämänilo

20.5.2016